maanantai 17. lokakuuta 2016

Kun viikonloppu on päättyä painajaiseen

Olimme viime viikolla lauantain ja sunnuntain saunomassa ja paljuilemassa vanhempieni luona. Lauantaina äitini ollessa töissä ja miesten kantaessa puita päätin Toran kanssa lähteä kärryttelemään kylän hiekkatietä. Tyttö vetelikin sitten parin tunnin päikkärit mummulan pihalla rattaissa. Ilta menikin rauhallisissa merkeissä, tyttö tosin oli niin väsy ettei saunaan asti kerinnyt kylpyyn. Ensimmäinen yö mummulassa meni oikein mukavasti "lastennurkassa" nukkuen ja tuhisten.

Sunnuntaina päätin lähteä kävelemään samaa lenkkiä, kuin edellisenäkin päivänä. Pääsin kääntöpaikalle ja lähdin takaisin kävelemään. Huomasin, että vastaan tulee auto silmin nähden hurjaa ylinopeutta (tiellä on 40km/h rajoitus) ja vaistomaisesti väistin vielä enemmän tien sivuun. Onneksi. Järkytykseltäni arvioin, että auton ja rattaiden välissä olisi ollut vain metri tilaa, toisella puolella olisi ollut enemmänkin tilaa ohittaa turvallisesti ja kuski aivan satavarmasti näki meidät. 20 metriä myöhemmin oli auto jo ojassa nokka tielle päin osoittaen. Ensimmäinen ajatus oli toki tarkistaa kuski ja ettei autosta valu mitään. Autosta nousi vanha ja tuhdissa humalassa oleva ukko, joka kovasti kielsi soittamasta ambulanssia. Soitinpa kumminkin. Isäni soitin myös paikalle, sitä kiukun määrää! Ikinä en ole häntä niin vihaisena nähnyt!Isä piti naapurista saapuneen miehen kanssa huolen ettei muut tiellä kulkijat pilaa tiellä näkyviä jälkiä. Jäljistä selvisi, että auto oli lähtenyt heittelehtimään heti meidät ohitettuaan. 

Jos olisinkin kääntynyt vähän myöhemmin? Jos olisinkin kävellyt hieman hitaammin? Jossittelu on onneksi turhaa ja Tora edelleen köllöttelee sylissä ja höpöttää iloisesti kissoille nooden kävellessä ohi tai lötköttäessä vieressään. Edelleen nauraa kiljuen kun isimies pärisyttää poskea. 

Ukko on tunnettu kylällä ja tiedetään yleisesti, että ajelee humalassa. "Kyllähän se tuossa usein ajelee pikku hutikassa, ei se mitään pahaa tarkoita." Näin oli isälle sanottu kyläkaupassa, kun oli siellä käynyt ja tapahtuneesta maininnut. Juu ei varmaan tarkoitakkaan pahaa, mutta entäs sitten kun joku jääkin alle? Meillä oli Toran kanssa tuuria ja selvittiin pelkästään säikähdyksellä, entäs ne lapset jotka siinä kulkevat koulumatkojaan ja lenkittävät koiriaan?

Löysin tyttöä kohtaan tunteinani kuvaavan biisin pari päivää tapahtuneen jälkeen:




(C) Tonja 

Ensimmäistä kertaa tajusin kuinka paljon voi pelätä menettävänsä rakkaansa. Kuinka paljon noin pientä ja täällä niin vähän aikaa ollutta voi rakastaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti